Maanantaina järjestetty elämyspuisto Oulu 2008:n kaupunkiretki on herättänyt kuohuntaa matkailijoiden keskuudessa. Retken dynaaminen opas Don Walsh on jälleen hämmentänyt lusikkaansa tunteiden sopassa ja saanut aikaan mielenkiintoisen keitoksen.
Mitä ihmettä Kadonnut Kaupunki ja elämyspuisto Oulu 2008 salailee? Odotin innolla maanantain kaupunkiretkeä, mutta päästyäni Sonnisaareen, joka on Walshin kaupunkiretken lähtöpaikka, sain kuulla että en ole retkelle tervetullut, koska osaanottajia “on kuulemma tarpeeksi” ja minun pitäisi maksaa retkestä “kuten kaikki muutkin.” Selvää on, että retkellä tapahtuu jotain, mikä halutaan salata median edustajilta. Onneksi tiesin OMVF:n testiajojen perusteella kaupunkiretken reitin, ja pääsinkin haastattelemaan turisteja suoraan parituntisen retken jälkeen.
Tapaan punaposkiset ja kiihtyneet matkailijat Walshin yksityisalueen reunamilla. “Retkihän oli aivan ihana, mutta hieman minua hämmensi tietyt Walshin mainitsemat seikat. Kuten se, että ihmiset on pölyä tai että kaupungintalo on styroksia.Mutta muutoin oli kyllä aivan ihanaa, vaikka polvet eivät meinanneetkaan kestää kaikkea sitä juoksua. ”nimettömänä pysyttelevä mies tuumii. Retkellä siis pakotetaan ihmisiä tekemään fyysisesti ylivoimaisia tekoja ja hämmennetään matkailijoiden herkkää todellisuudentajua! Mies kertoo ,että matkailijat pakotettiin pitkälleen maahan ja painamaan päänsä likaiseen nurmikkoon! Kuuleman mukaan Walsh myös mainitsi, että Oulu 2008 on elokuvaa, jossa osallistujat näyttelevät:” Olen kyllä aina halunnut olla näyttelijä, mutta en oikein ymmärtänyt mitä hän sillä tarkoitti. En nähnyt kameroita missään.” mies kertoo.
Liisa-nimen valinnut matkailijanainen taas sanoo jääneensä pohtimaan retken aitoutta. “Matkustin Oulu 2008:aan kokeakseni jotain todellista ja aitoa ja minua hämmensi suuresti Walshin jatkuva vihjailu, että kaikki on hyvin suunniteltua harhaa. Tämän lisäksi hän väitti, että me emme ole niin kaukana kotoa kuin kuvittelemme..Todella kummallista. Minulla on nyt pää ihan sekaisin, että kuka ja mikä minä olen ja mistä minä tulen ja missä olen.” Liisa-nainen murehtii. Sekä “Liisa” että mies kertovat kokeneensa epämiellyttäväksi hetken, kun Walsh näytti retken osallistujille suuren halkeaman, joka on kuulemma merkki Oulun hajoamisesta. Walshin mukaan Oulu 2008 on repeämässä liitoksistaan. “ Se oli todella, todella pelottavaa.” Liisa puistelee päätään. “Minä taas koin hyvin järkyttäväksi sen, kun Walsh krtoi, että Oulu 2008:aan ei ole myyty kuin menolippuja.” mies puolestaan sanoo. Sekä mies ja “Liisa” sanovat, että juuri näiden seikkojen vuoksi he jättivät osallistumatta Walshin henkilökohtaiseen haastatteluun ja työpajaan. “En uskaltanut,ja olin siinä vaiheessa jo niin ymmälläni kaikesta.” Liisa sanoo. Loppujen lopuksi molemmat matkailijat myöntävät, että retki oli kuitenkin hurja ja hieno kokemus.
Jään miettimään useita “Liisan” ja miehen mainitsemia seikkoja. Kuka kaikesta on vastuussa ja miksi minulta evättiin mahdollisuus osallistua retkelle?Mitä tapahtuu työpajoissa ja onko Oulu 2008 ansa, josta ei ole ulospääsyä? Ennen kaikkea: onko elämyspuisto hajoamassa? Vastoinkäymisistä vahvistunut Ylva Lost lupaa tutkia asiaa periksiantamatta. Totuus tulee paiskautumaan kaikkien kasvoille!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Koko retki on pelkkä tallenne. Don on nauhoittanut matkan ns. "VHS-kasetille"... mutta eiväthän turistit tätä tajua, koska eivät tunne ajan teknologiaa. Tosiasiassa Don on tehnyt koko retken vain kerran, ja silloinkin yksinään kaupungilla pokkuroiden.
Todiste: Tallennetta tehdessään Don sattui vahingossa räpläämään kelausnappeja, ja retki menee Pallon vieressä hetken aikaa edestakaisin. Tämä toistuu joka retkellä -- tietysti, kun kyseessä on nauhoitus. Kohdan voi todeta VHS-tallenteeksi myös käyttämällä korviaan: Kun filmi menee taaksepäin, voi taustalla selvästi kuulla kelausäänen!: "Hrrrrr..."
Monet muutkin osat Oulua ovat vain tallenteita: Yksi tallenteista on peräti kaupunginjohtaja Matti "Huuhaa" Pennanen. Retken tallennuksen voi vielä hikisesti hyväksyä, mutta kaupunginjohtaja tallenteena on jo liikaa. Suosittelen matkan ostaneita tekemään valituksen jotta saisitte rahanne takaisin.
Juha Mannisen viidestoista klooni (tehty sikarintumppiin jääneestä DNA:sta).
Retkellä ei todellakaan "pakoteta ihmisiä painamaan päätänsä likaiseen ruohoon", kuten journalistin irvikuva Ylva "Totally" Lost naurettavasti väittää! Tämä on sensaationhakuista ja katkeroitunutta vääristelyä. Matkailijoille tarjotaan MAHDOLLISUUS kokea aito kasteinen ruoho ja mätänevän maan tuoksu sekä kylmän maan inspiroima virtsarakontulehdus, joka on ruumiillisuutta huikeimmillaan. Ko. kokemuksen suunnittelijana koen "Hopelessly" Lostin väitteet erityisen loukkaavina.
En edes viitsi mennä Ylva "Ridiculously" Lostin muihin virheellsiin tulkintoihin Kadonneen kaupungin tapahtumista. Nainen, joka ei osaa pilkuttaa lauseitaan oikein, ei voi myöskään erottaa todellista keinotekoisesta.
Rakentavassa hengessä, Toimintasankari Kalajoki.
Haluan täten tuoda esille keskiviikon retkelle osallistuneen turistin näkökulmaa.
On totta, että retken aikana jouduimme vasten järkyttäviä kokemuksia ja pelottavia vihjailuja, joiden todenperäisyydestä emme voineet olla varmoja. On hyvä, että lehdistö tutkii asiaa ja selvittää, mitä herra Walsh todella aikoo ja ovatko retkille osallistuneet altistuneet vaarallisille aineille, ajatuksille tai taustasäteilylle. Ennen kaikkea matkustajille on selvitettävä, olemmeko todella jääneet pysyvästi vuoden 2008 Ouluun. Tiedustelin jo paikallisen historiallisen raideliikenneaseman henkilökunnalta, oikeuttaako retkilippuni paluumatkaan, tai matkaan edes minne tahansa pois. Mutta lippu antimaterialisoitui heti, kun sain käteeni raideliikenneaseman jonotuslipun! Ehkä kerrallaan voi olla vain yksi Don, yksi vapahtaja ja yksi lippu.
Jotain on pielessä, eikä kaikkea kerrota. Mutta sen takia Ouluun saavuinkin.
Matkustajana ja asiakkaana lähdin nimenomaan yllätykselliseen paikkaan ja kokemukseen, jossa vaaroja ei kaihdettaisi eikä epämiellyttäviä totuuksia itseästä ja ympäristöstä vaiettaisi avaruuden hiljaan.
Torstain lehdistötilaisuuteen en päässyt, koska aterioin alkuasukkaiden kanssa, mutta perjantain rekonstruktioon aion saapua kuulemaan Totuuden. Donista, kaupungista - ja minusta.
Syytteet retken tallennuksesta voivat pitää paikkansa, mutta mielummin näyttelen kiinnostavassa elokuvassa kuin elän hajuttoman vaaratonta elämää ilman ruohikon tuoksua kasvoilla.
Veljet, siskot! Don vie meidät paratiisiin tai kuolemaan, mahdollisesti molempiin. Olen jo hyväksynyt tämän, enää kiinnostaa tietää, kummassa järjestyksessä näihin päädymme!
Miika
Lähetä kommentti