KUKA OLI DON WALSH?
Torstaina järjestetty lehdistötilaisuus valotti tämän karismaattisen marttyyrin elämänvaiheita. 2100-luvun lopulla maailmaa synkensi poliittinen sota oikeasta ihmiskuvasta, joka käytiin niin sanottujen puristien ja naturalistien välillä. Puristit voittivat taistelun ja purifikaation aalto hyökyi läpi koko planeetan. Don Walsh oli tämän kiistan keskiössä. Hän oli urhea individualisti kahden ihmiskuvan yhteentörmäyksessä. Walshin tarinasta on kuitenkin olemassa kaksi tulkintaa. Lehistötilaisuudessa nähdyn valvontakameratallenteen mukaan Walsh sai analyytikoltaan lapun, joka pelastaisi Walshin puristien teloitukselta. Naturalistikronikoitsija Philip K. Dickin kirjoittamassa tarinassa Don Walsh kuitenkin repii lapun, puristit teloittavat hänet ja Walsh nousee naturalistien marttyyriksi. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.“Phlilip K. Dick on huijari “, kertoi kimalteleva käyttöliittymä. “Kuva, jonka naturalistit Don Walshista loivat 2200-luvulla, ei pidä paikkaansa.” Kloonin mukaan Walsh antoi lapun poliiseille, Walsh purifioitiin ja hänestä tuli tuuheatukkainen ihmiskuvan ihmeellisin esimerkki. Walsh säilyi hengissä puristien kynsissä, mutta oliko se oikea valinta?
HYLKÄSI PERHEENSÄ!!
Don Walsh ei kestänyt täydellisyyttään, ja halusi pakoon. Walsh karkasi vieraille planeetoille ja uppoutui työhön.Kuten niin moni perheenisä kautta historian, hän jätti jälkeensä vaimonsa Bettyn ja poikansa Jimmyn ja häipyi avaruuteen. "Tein töitä rakennustyömailla ja halusin päästä mahdollisimman kauas. Ryhdyin koekaniiniksi, alan medioiden catwalkeilla keikisteleväksi mannekiiniksi , hirviöksi", Walsh-klooni kertoo. Purifioitu Don Walsh halusi päästä mahdollisimman kauas ja tilaisuus tähän tarjoutui kun avaruusmatkailusta tuli K-alusten myötä helppoa. Walsh värväytyi K-aluksen kapteeniksi ja häipyi kiertoradoille. Walsh sai kuitenkin maksaa perheensä hylkäämisestä ja kaukokaipuustaan kovan hinnan. Walshin ruumis silvotiin palasiksi kun se liitettiin K-alukseen ja jäljelle jäi vain puhkottu, kellertävä torso, joka kelluu hyytelössä loppuiäksi letkuihin ja aluksen matematiikkaan kahlittuna. “Olen käytännössä kuolematon, mutta yhä ihminen”, klooni sanoo surumielisesti. Toimittaja ei tiedä voiko klooni itkeä, mutta näyttää aivan kuin kyynel valuisi tämän kovia kokeneen Walsh-kopion ihmeteltävän ilmeikkäillä kasvoilla. Kuolemattomuus ei tehnyt Walshista onnellista miestä.
WALSH KATUU JA JUO KALJAA!
Lehdistötilaisuuden yksi hurjimmista ja koskettavimmista hetkistä oli, kun klooni paljasti medialle ja yleisölle, että kadonneen kaupungin insinöörit ovat robotteja ja että itse syytösten keskelle joutunut Walsh peri-inhimillinen, yksinäinen mies, joka kaipaa leikkiseuraa, aivan kuin pieni, outo poika hiekkalaatikon reunalla. “ Toivon, että olisin tehnyt niin kuin Philip K.Dick tarinani kirjoitti ja repinyt sen tyhmän lapun ja kuollut”, sanoo katuva, surullinen ja hylätty klooni. Walshin kiistämätön nerokkuus kiteytyy Oulu 2008 elämyspuiston luomisessa. Walsh näki suunnatonta vaivaa rakentaessaan tätä jo legendaarista puistoa. Hän loi koko Kadonneen kaupungin insinööreineen, historioineen ja kaikkine pienine yksityiskohtineen. Mikä on palkka ja lopputulos? Yksinäisyys, katkeruus ja alkoholismi. Liikuttavaa kyllä Walsh-klooni näyttää katuvan tekojaan. Walsh ei kuitenkaan ole antanut anteeksi kohtaloaan ja kaikki tiivistyy kloonin uhkauksessa “iskeä koko paikka mäsäksi..” Näin ei kuitenkaan käynyt ja kysymykset jäävät ilman vastauksia. Oliko loppu oikeasti lähellä vai oliko kyseessä vain osa Walshin juonta?
Joka tapauksessa torstaina nähtiin uskomaton ja liikuttava tragedia, jonka tähtenä loisti Don Walsh. Näin uskottavaa ja käänteiltään nerokasta showta harvoin näkee! Ylva Lost lähettää ablodinsa jonnekin avaraan avaruuteen. Ehkä me vielä tapaamme. Sillä kuten Walsh-klooni toteaa.”Minä odotan teitä tämän planeetan kiertoradalla ja juon kaljaa.” Jääkö Walsh kiertoradalleen vai palaako hän tarkastamaan huikean suunnitelmansa kulun ja juhlimaan uuden elämyspuiston rakennusta?
1 kommentti:
Don Walsh lupasi turisteille puistollisen elämyksiä ja erityisesti kysyi, haluammeko mennä syvemmälle, vielä syvemmälle. Ja me halusimme.
Sitä en tiennyt, että me ja kaikki ympärillämme joudumme kuoleman vaaraan. Jos tämä olisi käynyt matkaa markkinoidessa ilmi, en olisi koskaan tullut. Mutta ehkä Don tiesi paremmin kuin me itse mitä haluamme, mitä tarvitsemme. Sartren Muurista ja Rutosta on jo aikaa, mutta ehkä tavoitamme maailman sellaisena kuin se on vain kuolemaa edeltävänä hetkenä. Tähän hetkeen me totisesti lehdistötilaisuuden kakofoniassa jouduimme. Donin hengittävä mutta eloton käyttöliittymä edessämme, tuntemamme maailma takanamme.
Kaiken lopussa me seisoimme käsi kädessä absurdissa mutta lopullisessa tilanteessa. Kuten teloitettava nojaa aamukoin viileään muuriin epätietoisena missä kohta on, me emme tienneet kuolemmeko, elämmekö, tai kumpi näistä on lähempänä pelastumista. Jäämmekö puoliväriseksi kulissiksi Donin mielipuoliseen maailmatallenteeseen? Olenko ihminen vain robotti? Kumpi haluaisin olla? Ehtisinkö jättää tallenteen niille, joita luulin rakastavani? Olenko puristi vai naturalisti? Olenko minä elämys jollekin toiselle? Ja eikö täällä tosiaan ole missään kirkasta viinaa, aikaa on todella vähän!
En tiedä kumpi on epämiellyttävämpää: tulla törkeästi huijatuksi vai ymmärtää maailmasta enemmän kuin terveellistä on. Vastasimme myöntävästi Donin julkeaan kutsuun ymmärtämättä päätöksen vakavuutta ja lopullisuutta.
Nyt on myöhäistä katua, hätämerkkisarja ei toimi. Elämme simulaatiota, jota ei voi kädenliikkeellä keskeyttää. Uni muuttui todeksi, mutta se oli jonkun toisen uni. Sarvipäät eivät kokoonnu kuutamolla, mutta kylläkin rangaistuspartio karaokeaseella uhaten Peppersin etutunkiolla. Mutta meillä on tehtävä: meidän täytyy toimia niin, että Oulu 2008 muistuttaa enemmän omaa untamme, unelmaamme. Oli tämä loukku tahikka taivas, tosi tai kulissi, tehdään siitä meille hyvä paikka!
miika
Lähetä kommentti